Arctic Forge 25 - Pohjoinen Pitää

Arctic Forge 25 harjoituksen taisteluvaihe on nyt päättynyt ja käynnissä on ulkomaisten joukkojen keskitykset takaisin kotitukikohtiinsa.

Monikansallisen harjoituksen valmistelu ja rakentaminen vaativat enemmän, kuin puhtaasti kotimaisen. Se kuitenkin myös antaa enemmän. Ulkomaiset joukot tuovat mukanaan omia toimintatapojaan ja omia välineitään. Näin omat joukkomme pääsevät oppimaan uutta ja samalla vertaamaan omia toimintojamme muihin. Asetelma luo myös kilpailuhenkeä, joka kannustaa tekemään parhaimpansa ja näin edesauttaa hyvien koulutustulosten saavuttamista.

Yhteistoimintakyvyssä monen huomio kääntyy teknisiin seikkoihin. On luonnollista, että tekniikan pitää sopia yhteen ja jo useiden vuosien yhteisharjoittelun myötä tämä puoli alkaa olla kunnossa. Itse pidän kuitenkin tärkeimpänä yhteistoiminnan inhimillistä puolta. Toisen ymmärtämistä eri kielestä ja erilaisista toimintatavoista huolimatta. Kielen osalta saatoimme todeta, että mitään muuria ei ole, kiitos suomalaisten keskimäärin vähintään riittävän kielitaidon. Sotilastermistön ja termien todellisen merkityksen ymmärtämisessä emme ole vielä valmiita, mutta koko ajan parempia. Toiminta alkaa olla sujuvaa ja mm. yhdysvaltalaiselle taisteluosastolle alistetun suomalaisen yksikön päällikkö kehui harjoitusta antoisaksi, ehkä jopa antoisimmaksi urallaan. 

Saimme tähän harjoitukseen kaikki maavoimien aselajit, suuri kiitos Kainuun prikaatille. Kumpikin puoli käytti aktiivisesti erilaisia tiedustelumenetelmiä ja sensoreita ml. julkisessakin keskustelussa pinnalla olevia drooneja. Näin opittiin toisaalta niiden hyödyntämistä tiedusteluun ja tulenkäyttöön ja toisaalta niiltä suojautumista. Joukkojen rungon muodosti jalkaväki. Mukana oli vuoristo- ja maahanlaskujoukkoja, kuninkaallista jalkaväkeä sekä omia jääkäreitämme.

Vaikeakulkuisessa maastossa monipuolisen aseistuksen omaava, hyvin koulutettu kevyt jalkaväki on taistelukentän kuningas. Yksin se ei silti voi toimia ja raskasta iskuvoimaa toi mukaan panssarivaunujoukkueemme lumileopardeillaan. Maavoimin tulivoiman ydin on kuitenkin kenttätykistö, jonka aito mukanaolo toi realismia mm. tuliaseman vaihtoihin.

Myös oma ilmatorjuntajaoksemme sai hyvää harjoittelua huonosta lentosäästä huolimatta, kiitos Lapin lennoston hävittäjien. Pioneerijoukkue taisteli tiiviissä yhteistoiminnassa panssarivaunujen kanssa, välillä raivaten ja välillä jalkaväen tapaan taistellen. Hyökkäystehtävän ja vihollisen kevyen kaluston myötä suluttaminen jäi vähemmälle, mutta sitäkin tehtiin. Ilman toimivia yhteyksiä johtaminen on vaikeaa. Yksiköiden viestiryhmät tekivät parhaansa ja johtaminen onnistui haastavasta maastosta huolimatta.

Arktisessa tai jos tarkkoja ollaan, subarktisessa Keski-Lapin maastossa joukkojen taistelukyvyn ylläpitokyky on ratkaisevaa. Kuka tahansa saattaa olla tehokas hetken aikaa, mutta jano, nälkä, märkyys, kylmyys, pimeys, väsymys yms. vievät ennen pitkää tarmon, ellei joukkoa osata ja kyetä huoltamaan. Huollon taistelijat tekivät ”näkymätöntä” työtään mahdollistaen intensiivisen taisteluvaiheen toteuttamisen tilanne niin sanotusti päällä kellon ympäri. Mitään yön taistelutaukoja emme pitäneet, kuten joskus kotimaisissa harjoituksissa. Haluan myös tuoda esille taistelukameran (Combat Camera), jonka sotilaat taistelivat joukon mukana ja samalla tallensivat tapahtumia kameroillaan. He ovat esimerkki reippaista ja motivoituneista varusmiehistä.

Viimeisenä harjoituspäivänä osa yhdysvaltalaisista ja kanadalaisista perehtyi Suomen viime sotien historiaan ja erityisesti talvisodan taisteluihin Sallan suunnalla Pelkosenniemen ratkaisutaistelu mukaan lukien. Päivän päätteeksi myös huomioitiin harjoituksessa ansioituneita.  Omasta puolestani haluankin kiittää kaikkia harjoituksen valmisteluun ja toteutukseen osallistuneita ja sitä tukeneita:

Jääkäriprikaati
Kainuun prikaati
Porin prikaati
Kaartin jääkärirykmentti
Maavoimien esikunta
Lapin lennosto
Sotilaslääketieteen keskus
3. Logistiikkarykmentti
11th Airborne Division
10th Mountain Division
The Royal Canadian Regiment
U.S. Army Europe and Africa

Pidän harjoitusta onnistuneena kokonaisuutena, vaikkei kaikki mennytkään täysin suunnitellulla tavalla ja jotain parannettavaakin jäi. Niin on aina. Kaksipuolisen simulaattoriharjoituksen mahdollisti paitsi omat osaajamme, tuki Porin prikaatista. Keskustelin useamman oman ikäluokkani sotilaan kanssa ja sain kuulla saman, jota itsekin mietin. Viimeisten vuosien muutos, yhä monipuolisemmat kansainväliset harjoitukset ovat olleet motivaation piristysruiske jo vuosikymmenien kokemuksen omaaville ja jossain määrin omaan vanhaan harjoitusrytmiimme turtuneille. Vaikka maailmanmeno ei aina hyvältä näytä, luottamukseni omaan puolustuskykyymme vain vahvistuu. 

Pohjoinen Pitää!

Harjoituksen johtaja
Eversti Ari Mure