Puolustusvoimain komentajan, kenraali Janne Jaakkolan tervehdys 253. maanpuolustuskurssin avajaisissa Helsingissä 15. syyskuuta 2025.
Tämäkin maanpuolustuskurssi alkaa tilanteessa, jossa todellisen maailman tapahtumat varmasti vaikuttavat tulevien viikkojen sisältöihin ja keskusteluihin. Puolan ja Romanian ilmatilan loukkaukset ovat uusin luku turbulenttisessa tilannekehityksessä. ”Mitähän seuraavaksi?”, moni varmaankin pohtii, joten jaan muutaman ajatuksen tilanteesta oman turvallisuusympäristömme näkökulmasta.
Ensinnäkin, laaja-alaisen vaikuttamiseen tai Nato-kielellä epävakauttaviin toimiin liittyvien tapahtumien määrä Euroopassa on parissa vuodessa kasvanut merkittävästi. Riskinottovalmius perustuu käsitykseen lännestä heikkona, jakautuneena ja riskiä välttelevänä. Ottamatta kantaa viimeisten tapahtumien tahallisuuteen tai tahattomuuteen, muiden keinojen ohessa droonitkin ovat olleet epävarmuuden ja epävakauden loihtimisessa oiva väline, mahdollistaen helposti tahallisuuden kiistämisen.
Toiseksi, parhaillaan on käynnissä Venäjän strateginen harjoitus Zapad 25, jonka toimeenpanoa seurataan tarkoin. Harjoitukset sinänsä ovat tavanomaista asevoimien toimintaa, ja olennaista onkin ennakoitavuus. Harjoituksen järjestäminen on Venäjälle merkittävää ja luo mielikuvaa siitä, että Ukrainassa käynnissä oleva sota ei vaikutuksiltaan ole suurstrateginen – resursseja on muuhunkin. Muistamme hyvin, miten Zapad 21 -harjoitusta käytettiin Ukrainan sodan valmistelujen kehikkona, joukkojen jäädessä keskitysalueilleen harjoituksen jälkeen. Olemme tottuneet siihen, että harjoituksiin tai samaan ajankohtaan saattaa liittyä odottamattomia käänteitä.
Kolmanneksi, riippumatta ilmatilaloukkausten tahallisuudesta tai tahattomuudesta, kokonaistilannetta voi hyödyntää arvioitaessa Naton reagointikykyä ja yhtenäisyyttä. Sotilaallisella tasolla havainnoidaan ilmapuolustuksen toimivuutta. Poliittis-sotilaallisella puolella mielenkiinnon kohteena on luonnollisesti Euroopan yhtenäisyys ja päätöksentekokyky. Strategisella tasolla voi arvioinnin kohteena olla etenkin transatlanttisen yhteyden vahvuus.
Kun samalla näemme Venäjän sotaponnistelujen kiihtyvän Ukrainassa, ilmatilan loukkauksiin liittyvä keskustelua voi hyödyntää epämääräisissä puheissa horisontaalisesta eskalaatiosta, konfliktin laajenemisesta ja uusien rintamien avautumisesta. Tähän narratiiviin sopii hyvin kuvaus ilmatilanloukkauksista ”onnettomuuksina sodan sivutuotteena”.
Venäjän näkökulmasta vastakkainasettelulle lännen kanssa on Euroopan maantieteellistä aluetta laajempi kehys. Tilannetta on seurattava myös muualla – Arktisella, Afrikassa ja Lähi-idässä. Toimintaa maalla, merellä, ilmassa, avaruudessa, kyberulottuvuudessa ja informaatioympäristössä onkin syytä jatkuvasti pitää silmällä.
Neljänneksi, tässä tapauksessa Naton ja Puolan vaste oli selvä. Tilanteen niin vaatiessa nostettiin valmiutta ja käytettiin voimaa alueloukkausten torjunnassa. Oli tahatonta tai ei, itsenäisen valtion ilmatilaa ei tietenkään voi käyttää iskuissa Ukrainaan eikä iskuja voi suunnitella siten, että ne suuntautuvat sodan ulkopuolisten valtioiden alueelle. Liittokunnan vastatoimet eivät ole jäämässä tähän, vaan käynnistymässä on Eastern Sentry -enhanced Vigilance Activity -toiminta, jonka tarkoituksena on tehostaa koko itäisen sivustan valmiutta. Suunnittelu ja valmistelu ovat käynnissä. Ensivaiheessa on luonnollisesti olennaista, että Suomi hoitaa oman alueensa valvonnan ja koskemattomuuden turvaamisen.
Viidenneksi, droonien torjuntakyky on merkittävä ja kiireellisesti kehitettävä sotilaallinen suorituskyky. On tietenkin kustannustehotonta vastata halpojen droonien uhkaan arvokkailla kehittyneillä asejärjestelmillä, ja tämä systeeminen epätasapaino onkin korjattava. Suorituskykyvalinnat on tarkoin punnittava pelotteen ja puolustuksen näkökulmasta, uhkakuvien kirjo huomioiden. Miehittämättömät järjestelmät ja niiden torjunta ovat yksi osa, mutta kuitenkin vain osa kokonaisuutta. Olemme strategisen suunnittelun ytimessä – miten resurssit jaetaan puolustuskyvyn kehittämisessä, mikä on oikea tasapaino?
Tilanne Suomen lähialueella on tällä hetkellä jännitteinen mutta rauhallinen, eikä meihin kohdistu välitöntä uhkaa. Seuraamme tehostetusti tilannetta, tämä on työtämme.
Hyvät kuulijat
Kriisien ja konfliktien aika ruokkii käytännönläheisyyttä ja realismia.
I Finland har den ledande principen varit att i kristider vid behov rikta resurser till säkerheten. Exempel på detta är Covid, början av kriget i Ukraina och framtidens investeringar i säkerhet och försvar. Nu lever vi i en sådan tid som betonar beredskap och förberedelser. Elämme korostetusti valmiuden ja varautumisen aikaa.
Valmiuden ja varautumisen skaalaus onnistuu, kun perusta on kunnossa. Suomi on säilyttänyt perinteisen yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden periaatteet, kuitenkin eläen ajassa esimerkiksi toimintamenetelmien, materiaalin ja osaamisen osalta. Nykyisessä toimintaympäristössä olemme etulinjassa fyysisesti, henkisesti ja kognitiivisesti. Nöyrä ja fokusoitu työ on tuottanut suhteellisen pienillä resursseilla järjestelmän, joka tänään on jopa esimerkkinä muille.
Paikalleen ei pidä edelleenkään jäädä. Nykyaika vaatii meiltä samaan maaliin pelaamista, osaamisen hyödyntämistä, uskallusta, kestävyyttä ja palautumiskykyä, epävarmuuden sietokykyä sekä vastuullista keskustelua. Näitä periaatteita kuvastaa myös nyt alkava maanpuolustuskurssi. Kurssilla teillä on erinomainen mahdollisuus tarkastella ja pohtia kokonaisturvallisuuden ratkaisuja suhteessa tämän päivän tilanteeseen.
Hyvät kurssilaiset, tervetuloa kurssille ja perehtymään turvallisuutemme etulinjaan!
